Rondan juoksu on kestänyt vajaan kaksi viikkoa. Alkuun Ronda oli kovin ärhäkkä kaikille jotka ajattelikaan kulkevansa meidän pihan läpi tai pihaan. Parvekkeelta on hyvä jementää koko pihan liikennettä.

Ronda pitää paikat erittäin siistinä eikä juoksupöksyjen kanssa tarvii pelailla, muutakuin kyläpaikoissa isäntien ja emäntien niin vaatiessa :D Nyt lienee ne herkuimmat päivät, sillä aamukahvin aikaan Ronda painatti aivan väkipakolla syliin ja kyöhnäs koko eilisen illan jalan vieressä, kun siivosin autoa. Eipä haitannut vaikka iso ja kovaääninen teollisuuspölynimuri huuti toisella puolella.

Treenaus on jäänyt juoksujen vuoksi ihan kotitokon asteelle. Juoksut tuli kuin tilauksesta. Saan hakea treeni-intoa aivan kaikessa rauhassa. Rondan takapää on aivan entisellään. Mitään poikkeavaa en ole huomannut. Tosin nyt kiinnittää huomiota enemmän jokaiseen loikkaan ja pomppuun, askeleeseen ja ylösnousuun. Välillä takapää elää omaa elämää, mutta hjyvin se on mukana pysynyt!

Omaehtoisen metsälenkit eivät ole kyllä mitään rauhallisemmasta päästä olevaa liikuntaa. Ronda painaa aivan hulluna metsään päästessään! Ja sehän saa juosta sen minkä jaksaa :) Juoksujen vuoksi ei olla nyt hirveemmin pidetty vapaana koiruutta... Odotan juoksun loppuvan reilun viikon kuluessa. Siihen saakka, varokaa kaikki suloiset sulhot! Ronda on tosi ärhäkkä täti takapäästään :)