Tiistaina kävin lakun kanssa treenaamssa hallitreeneissä, mitkä mukavan sään vuoksi päätettiinkin pitää ulkona. Ensimmäisenä mieleeni tuli edellispäivän karmeat ulkotreenit ja ajattelin että noniimpätietysti! samaa linjaa jatketaan.. Mutta onneksi sain olla väärässä tällä erää. Laku teki oikein motivoituneesti hommia! Luoksepäästävyys oli todella hyvää luokkaa ja vaikka treeneissä oli uusi apuvetäjä -Laku ei välittänyt mitään. Luoksepäästävyys meni siis nappiin!

Seuraavaksi otettiin paikallaan pysymistä. Vapaavalintaisesti koira tuli jättää maahan tai istumaan. Tulta päin vain ajatuksella laitoin Lakun maahan ja olin valmistautunut hakkaamaan päätäni asfalttiin siinä missä Lakun olisi pitänyt iskeä rintakehäänsä ja peppua maahan- MUTTA mitä ihmettä?! Laku pysyi kun pysyikin maassa pienen äpistelyn jälkeen ja aika maassa olossa kaksinkertaistui treenien edetessä. Koko ajanhan Lakua tulee vielä syöttää ja ihan läheltä, mutta se pysyi siellä tontissa!! Lisäsimme vaikeusastetta ja koiria makuutettiin urakalla. Seuraavaksi otettiin häiriönä ohikulkeva koira paikkamakuun aikana. Tämäkin meni hienosti, Laku ei välittänyt mitään vaikka viereen tuli pahinta uhmaansa käsittelevä noutajauros- ollen sitä mieltä että se voi tehdä kaikkea muuta kun sitä mitä ohjaaja käskee.

Lopuksi otimme ensipuraisun kapulatyöskentelyyn. Laku otti kapulan suuhun mielellään. Ohjaajana minulla on pieni pelko tähän kapulatyöskentelyn rakentamiseen kun tuntuu ettei taidot oikein riitä. Noh, pitää siis ottaa kapula useammin treenikentälle mukaan ja kiusata kanssatreenaajia typerillä kysymyksillä ;) 

Sain siis huokaista helpotuksesta edellisten todella surkeiden treenien jälkeen - ei se koira olekaan menettänyt aivojaan, vielä.