Koska ilmaisumuoto haussa aiheuttaa nyt kovasti pohdintaa päässäni niin jätin sen kokonaan pois treeneistä viikonloppuna. Keskityin siis vain ja ainoastaan itse hakuun. Lakulle tehtiin kolme maalimiestä ja mukaan otettiin näköhavainto, eli menin Lakun kanssa metsän reunaan ja siitä sitten tarkkailtiin kun maalimiehet asettuivat piiloihinsa. Kun maalimiehet olivat piiloissa, lähdin etenemään keskilinjaa pitkin ja koira merkkasi selvästi vasemman puolen, jonne lähetin Lakun ensin. Laku lähti reippaasti liikkeelle ja eteni nenä ylhäällä hienosti maalimiehen luo. Laku ei epäröinyt mennä maalimiehen luokse vaan suunnisti määrätietoisesti tätä kohden. Viime ja sitä edeltävästä kerrasta parannusta tapahtui hurjasti! Palasimme yhdessä maalimiehen kanssa keskilinjalle ja lähetys oikealle onnistui hyvin, Laku eteni reippaasti ja löysi hyvin piiloutuneen maalimiehen käyttäen ilmavainua alkuun ja loppu  5-10 m jäljestettiin. Motivaatio kohillaan ja jälleen Laku etene empimättä maalimiehen luo mussuttamaan aamuruokaansa. Olin valmis lopettamaan näihin kahteen mielettömään onnistumiseen, mutta ahneus iski ja otimme vielä yhden maalimiehen Lakulle. Lähetys onnistui hyvin ja eteneminen oli reipas, määrätietoista ja suoraan kohti piiloa mentiin. Treenit meni tosi hyvin ja Laku selvästi hokasi nyt että ei kantsi jäädä haahuilemaan omiaan vaan ruokaa jaa vaikka maalimies onkin niin piilossa kuin mahdollista.

Jee, hyvä treeni – parempi mieli!