Lakulle olen tehnyt tasaisesti jälkeä joka viikko siten, että yleensä olen käynyt iltaruuan syöttämästä pellosta. Jälki on venynyt jo kivasti pituutta ja poika jaksaa työskennellä mielestäni aika hyvin jäljellä. Ja saa nimittäin tippua vaikka asteroidi jäljen viereen niin tätä jätkää se ei hetkauta kunhan kukaan ei vaan tuu viemään Lakun ruokia. Sunnuntaina tein jäljen ja laitoin huomaamattomampaa ja pienempää evästä jälkiin, työskentelytehokkuus mielestäni parani tällä osuudella, mutta samalla kertaa tein tuulen pyörteiden innoittamana Lakulle ekan mutkan ja sitähän nyt piti sitten vähän aikaa ihmetellä, että kuinkas tämä nyt näin voikaan mennä. Yhteenvetona jäljestä sanottakoon, että pientä hapuilua, oisko johtunut pyörivästä tuulesta, ympärillä pörräävien narttujen juoksuista, pienistä herkuista ja ohjaajan kevyestä väsymystilasta :)

Maanantaina tokokerhoilimme ja menestys oli mitä surkein. Otin Lakun kanssa maahan menoja ja nyt oli hukassa koko liike ja käskyt ja kaikki! Homma meni ihan pipariksi ja vaivoin sain onnistumisen, mihin kelpasi treeni lopettaa. Loppuun otin luoksetuloa ja sekään ei oikein kyllä nyt onnistunut. Laku vinkui ja vikisi ja kitisi ja pomppi perääni kun olisin mennyt valovuoden päähän vaikka seisoin noin 5 metrin etäisyydellä. Treenikaverin ohjailulla saatiin Laku rauhoittumaan ja seuraavat luoksetulot poika malttoi jo paremmin odottaa, mutta huuuh huh, miten työn takana kaikki tänään olikaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että suloinen pentuaika taitaa alkaa taittua murkkuikäisen pojan koltiaisen taivutteluksi yhteistyöhön. Treenien jälkeen kävin vielä ottamassa kotimatkalla sijaitsevalla parkkiksella eteenmenon alkeita Lakulle ja Rondalla virkistelin mieltä ja niveliä pienellä seuraamisella ja parilla luoksetulolla. Rondan kanssa leikittiin niin että vanhan muorin huulet vääntyivät vienoon hymyyn. Lelun irroituksissa Rondan kanssa ollaan tultu paaaljon eteenpäin ja lelut jopa saattaa tipahtaa! suusta ikäänkuin vahingossa oikealla hetkellä. Lisäksi otin liikkeestä seisomaan jäämisiä, ekat kerrat meni virkistellessä muistia, mutta loppua kohti asekeleet jäivät pois ja pysähdyksiin tuli kaipaamaani terävyyttä. 

Ohjaajana minun tulee pakata treenireppuun vakiovarusteiden lisäksi varapäreet ja rakkaimpien ystävien puhelinnumerot! Avut ja tsempit ovat tarpeen, mikäli Lakujätkän käytös on yhtä äijämäistä pidemmän aikaan..