Potien huonoa omatuntoa koko viikonlopun käyttämisestä hurvitteluun suostuin empimättä ystäväni pyyntöön puuhastelemaan jäljen parissa. Sää oli hyvä, ei tuullut hirmuisesti vaikka pieniä pyörteileviä tuulia esiintyikin jäljen aikana muutamia. Tein Lakulle jälkeä noin 35-40 metriä ja joka askeleelle ruoka. Jäljessä oli kaartava kulma oikealle. Jälki vanheni vajaan tunnin ja heinä oli pitkää. Laku lähti työskentelemään reippaasti ennen paalua ja paalulta annoin vain käskyn ikäänkuin vahvisteena. Kuono pysyi hyvin maassa j akoira jäljen päällä. Parissa kohdassa Laku meni tuulen alla muutaman kymmenen sentin päässä jäljestä, mutta korjasi hyvin takaisin. Nenä pysyi maassa suhteellisen hyvin, ensimmäisen kerran ikinä se tosin nousi kun tietä pitkin ajoi auto. Kaari oli uusi juttu Lakulle ja kaaren alkuvaiheessa tapahtui kuonon nouseminen jäljeltä ja pari kertaa piti pyörähdellä ympäri, ikäänkuin Jahas jahas, mihis tää sitten oikeen menee, lopulta jälki ja sen suunta löytyi ja loppupalkka oli mielestäni ansaittu.

Ystäväni ajettua jälkensä, laskin molemmat koirat "putsaamaan" peltoa. Tällä kerralla (siis ilman ohjaajaa tms.) molemmat koirat veti jäljen oma-aloitteisesti ja todella hyvillä linjoilla läpi! Harjoitus tekee siis ihmeitä ;) Mutta siis, kyseessä tosiaan vain pellon puhdistamistoimenpide, ei mikään ohjattu jälki :)

Nyt otan Lakulla kuuriluontoisesti iltaruuan taas vaihteeksi pellon kautta. Matkaa tulee pidentää ja kaaria kaaria vaan mukaan.