Treenailtiin eilen jälleen Jattilan hallilla pakkasen paukutellessa 10 asteen tietämillä, ensimmäiset pakkaset tuntuvat aina niin purevilta. Pakkasen(kin) vuoksi kaikki koirat olivat hallissa yhtä aikaa ensimmäistä kertaa ja treenit soljuivat eteenpäin mukavalla tempolla. Osa koirista odotteli vuoroaan omalla matolla ja osa teki töitä ja osa virittäytyi tulevaan treenivuoroon. Tällä erää mukana oli sähäkät käyttöpuolen lapukka-likat niin Lakullekin tuli ekstra-menoa tassujen alle, mutta hyvin sitä rauhaakin löytyi matolla hengailuun.

Aiemmat treenikerrat on käytetty lähinnä siihen hallikäyttäytymiseen ja rauhan löytämiseen matolta silloin, kun itse ei ole tekemässä treeniä. Tämä lisää treeniaikaa, kun ei tarvitse koiria olla kuljettamassa autoon ja takaisin. Lakun mielestä makoilu matolla ja nakin syönti on ihan kivaa – joo, mut kaikki liikkeet ja leikit se kyllä rekisteröi ja haluaisi osallistua enemmin niihin kun vain levätäJ

Viime viikolla aloimme keskittymään seuraamiseen ja alku oli hieman tahmeaa. Lakun piti pomottaa muita koirakoita ja tekeminen unohtui heti jos ei ollut nakkitätillä nakit hyppysissä. Tästä tulistuneena liike otettiin kotitreeneihin listan kärkeen.

Ja jälleen treeni se on joka kannattaa – tällä viikolla Lakun seuraaminen oli mennyt kovasti eteenpäin, eli hallissakin esitettiin melkein sitä tasoa mitä kotona on esitetty. Nyt koiran asentoon tulee kiinnittää huomiota ja vaikka ottaa avuksi seinän pielet ym. että myös peppu saataisiin tiiviisti viereeni. Pari pätkää seuraamista tehtiin siis tällä viikolla. Eka herkkupalkalla ja viimeinen lelupalkalla. Lelu toimii hyvin ja innokas poika on puuhaamaan jos vaan malttaa katseen kääntää muista treenaajista pois. Tunti on vaan aika pitkä aika puuhasteluun ja loppu ajasta teho-koutsi laittoi väsyneen koiran ja hyvillä mielin olevan ohjaajan kotia! Seuraaminen liikkeenä tuntuu olevan harjoittelultaan ääretön, joten sanotaan vaan että hyvällä alulla ollaan!