Maanantaina treenasimme reippaasti helteestä huolimatta. Lakun kanssa otin kontaktia ihmishäiriössä ja suhteellisen hyvin alkoi homman juju aueta luupäälle. Lisäksi otin paikkamakuuta ihan lähietäisyydeltä palkaten. Kovin on kiire sieltä maan pinnasta ylös tällä pojalla ja malttia pitää saada rakennettua vielä vaikka kuinka paljon. Ei haukata liian isoa palaa kerralla.  Sen ihmeempiä ei treeneissä tällä erää Lakulle tehty.

Helteiden edelleen jatkuessa mietimme hartaasti, lähteäkkö hakumetsään vai ei. Lopputulema oli, että metsään mentiin junioreiden kanssa, no olihan Sulo onneksi mukana vähän ikäjakaumaa tasapainottamassa :). Aluetta ei tallattu tällä kertaa ennakkoon vaan koirat laitettiin "puhtaaseen" metsään, joka siinä kyllä sitten treenien mittaan tallaantuikin. Laku oli tokavika treenaaja ja otin 4 ukolla 20-30 syvyyteen ja suorapalkkana meni iltaruoka. Ensimmäinen ukko oli pakeneva haamu ja Laku lähti hyvin irti keskilinjalta ja eteni reippaasti ja määrätietoisesti maalimiehen luo. Toisena ukkona oli pienempi haamu puun takaa ja irrottautuminen oli jälleen hyvä. Kolmannelle ukolle, joka taisi olla syvin, ehkä 35m lähdössä tehtiin pieni lenkki ja Laku juoksi suoraan maalimiehen etenemisuralle pistolta toiselle ja seurasi tätä jälkeä pitkin maalimiehelle. Palkkana iltaruoka ei meinannut enää toimia tällä pistolla ja maalimies joutui hieman pakenemaan saadaakseen Lakun luokseen. Viimeiselle pistolle Laku irtosi hyvin, vaikka haamu oli pieni ja nyt ruokakin maittoi taas. Positiivista oli huomata että Laku ei jäänyt etsimään jälkeä vaan eteni suoraan maalimiesten luo haamujen ansiosta.

Palautetta tuli Lakun ilmaisutreenien puutteesta :/ ja nyt ohjaajan tulee hieman topristautua ja Lakupätkän haukutus alkakoon oikein urakalla. haukun irtoamisen en usko olevan ongelma sinäänsä, ehkä lähinnä se hiljaa oleminen saattaa tuottaa pienoisia ongelmia :) Nimittäin jo treenien aikana, autossa omaa vuoroa odottaessa Laku vetää sellasia serenaadeja että metsä raikaa!!

Metsäpyrähdyksen jälkeen laskimme junnut vapaaksi ja painelimme lähirantaan uimaan. Matkalla tien poskessa loikoili yliajettu vaskitsa joka muistutti ikävästi käärmeiden mahdollisuudesta. Onneksi täydensin treenilaatikon mm. kyypakkauksella niin on jotain ensiapua ainakin saatavilla. Ranta oli tosi matala ja Laku tais pärjätä jaloillaan koko räpiköinnin ajan. Lähinnä jätkä oli kiinnostunut porukan ainoosta nartusta ja koitti tutunomaisesti kivuta selkään, ja kyllä, jopa siellä järvessä! Sitkee sissi. Toivottavasti elämä palautuu normaaliin pikapuoliin, eikä kaikkien selkään tarvitsisi jatkossa yrittää. Liina taisi olla ainoa joka edes vähän laittoi Lakua kuriin ja nuhteeseen sen katalien pyrkimysten vuoksi. Liinalta sain rajattoman rakkaudenosoituksena melkomoisen naamapesun maalimiehenä ollessa, ihana Liina <3! Tuli olo, että ainakin joku oli ikävöinyt ;) !!