Pari kertaa Laku on käynyt tekemässä jäljen kotipellolla. Näistä kahdesta jäljestä ensimmäinen meni suhteellisen hyvin. Mukana oli tyhjää pätkää - jäljesti hyvin- kulmia, teki kulmat hyvin ja ja ihan perus makkarajälkeä suurin osa. Työskentely oli intensiivistä eikä turhia pään nostoja ollut. Tästä innostuneena vaikeutin seuraavaa jälkeä pidentämällä tyhjien askelten määrää ja jälki venyi muutenkin pidemmäksi. Mukana oli kaksi kulmaa vasemmalle. Jälki vanhentui noin tunnin/puoltoista. Laku rynni tolpalle entiseen malliin, mutta keskittyi tämän jälkeen rauhallisemmin työskentelemään. Ensimmäinen tyhjä pätkä ja kulma menivät hyvin, mutta sitten alkoivat ongelmat. Auton ajaessa ohi kuono nousi maasta, mielenkiinto jälkeen lopahti seuraavan tyhjän aikana, jolloin kuono nousi ylös ja pyörittiin ympyrää kuin hyrrä. Uuden käskyn myötä jäljestys jatkui ja harmonia oli kaukana loppujäljellä. Hyrrättiin ympäri, palattiin taaksepäin, jälki katosi.. loppupalkalle pästiin takkuilujen jälkeen kuitenkin.
Jäljessä on siis palattava hieman taaksepäin. Vielä ei voi olla noin pitkiä pätkiä ilman palkkaa jäljellä tai sitten voisi siirtyä palkistemaan jäljellä purkeista. Sitä ennen tulisi opettaa se ilmaiseminen.. Taidetaan tahkoa perusjälkeä kunnes lumi sataa maahan..
Tottelevaisuuden puolella ollaan koetettu saada rauhaa tekemiseen luopumisen kautta. Laku tajusi homman nopeasti ja luopuminen on aktiivista lelustakin pienen harjoittelun jälkeen.
Lakun murkkuikä on päällä ja poika on niin huvittava aina välillä. Nenä vie ja mitään ei kuulla/nähdä/ymmärretä kun joku hyvä haju vie. Lisäksi milloin mitäkin on syytä hieman pelätä ja hirmuisesti uhoamallahan se pelko voitetaan, edelleen.