SPL Lehtimäki - tottisklinikan potilaat :)

SPL järjestää vuosittain kattavan koulutusleirin Lehtimäellä. Lähdin viettämään leirielämää Lakun kanssa. Lähdimme leiriltä pari päivää ennen varsinaista leirin päättymistä. Koulutusleiri on kattavasti koottu palvelemaan niin maalimiehiä, koulutusohjaajia, ohjaajaksi kouluttautuvia, metsä- ja peltojälkeä sekä hakua treenaavia ajatellen. Lakun kanssa ilmottauduin peltojäljen aloittelevien ryhmään. Ryhmän taso oli kuitenkin jo huomattavasti korkeammalla kuin aloittelevien koirien tasolla. Asiassa oli oman hyvät ja huonot puolensa. Aloittelevien koirien jäljet ovat lyhyempiä ja ja vanhentuvat lyhyemmän ajan, mutta puolestaan koulutuksessa edenneiden koirakoiden työskentelyn tarkkailu antaa näkemystä siitä, mihin harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota ja kuinka jälkityöskentelyä rakennetaan koiralle eteenpäin, kuinka viettitasoa saadaan laskettua/nostettua tarpeen mukaan, kuinka eri palkat toimivat ja kuinka koiran nenätyöskentelyä oppii lukemaan.

Lakun kanssa pääsimme tekemään 5 jälkeä. Ensimmäisellä kerralla kartoitimme lähtötason, josta seuraavana päivänä jatkettiin palaten perusasioiden pariin, suoraa jälkeä ja ruokaa joka jäljellä. Kehitystä tapahtui päivien kuluessa ja ohjaajan virittäytyessä jälkitunnelmaan. Jälkipäiväkirja oli ahkerassa käytössä niin jälkien suunnittelussa kuin toteutuneen jäljen ja tulleiden kommenttien kirjaamisessa. Suosittelen kaikille jäljestäjille treenien kirjaamista ylös. Vihkosta on näppärä tarkastaa jälkien pituuksia, palkkaa, ym ym.. Jäljen kanssa pääsin tekemään Lakulle kulmia ja jätin jo jonkun verran tyhjää askelta jäljelle. Tyhjillä Laku vaan painaa entistä hullumpaa vauhtia ja tästä johtuen palkan taas ilmestyessä jäljelle saattaa vauhti olla niin hurjaa, että ohi mennään niin että kahisee! Elämänsä ensimmäisen kulman edessä Laku ajoi eka ohi, mutta tarkensi työskentelyään sellaiseen tuhinaan saakka että kylläpä ohjaajaa hymyilytti hieman :) kulma löytyi kuin löytyikin ja jälki jatkettiin mallikkaasti loppupalkalle saakka. Leirillä annoin loppupalkan rasiasta, en vaatinut maahan menoa purkille vaan tämän ajattelin opettaa ensin muualla kuin jäljellä. Tämä on eräs kuntoon treenattava asia.

Jäljen lisäksi otin tottista Lakulle. Lakun tottis on niin surkeassa jamassa ohjaajan laiskuuden vuoksi, että ihan hävettää. Noh, potentiaalia tottiksen oppimiselle koirassa kyllä riittää ja työskentelyinto on huima. Kaivettiin hieman viettiä korkeammalle Lakulta niin johan poika syttyi tekemään hommia ihan eri tavalla kun nakin pätkälle tekemällä. Reeniä reeniä, mikään ei tuu ilimaseks :) 

Leirillä oli mukava fiilis ja kiitokset rakkaalle huonetoverille, jonka kanssa "nallekarkit" menee aina tasan! Leiriseura oli kyllä muutenkin mukavata ja keittiön tätit piti masut pyöreinä koko leirin ajan. Ens vuonna sit uudelleen :)