Rondan ja Lakun kanssa ajeltiin Mänttään lauantaina ja tosiaan teemana oli jälki. Päivä alkoi tason tarkastuksella pienellä nurmialueella. Jokainen teki jäljen niinkuin on tottunut tekemään ja ajoi sen niinkuin oli tottunut ajamaan. Kriittinen raati tarkkaili vieressä ja antoi palautetta tulevaa peltojälkeä silmällä pitäen. Ronda veti hirmuisellä höngyllä jäljen periaatteessa lainkaan jäljestämättä loppupalkalle ja jälleen pitkän matkaa ohi. Ilmeisesti Rondan on tarkastettava päättyykö jälki todella vai ei.

Lakulle tein leveän janan ja kylvin sen täyteen ruokaa. Ohjasin pojan paalulle ja päästin etenemään ja työskentelemään vapaasti janalle. Aikansa aluetta puhdistettua kutsuin pois tallatulta alueelta.

Evästyksen kanssa siirryimme porukalla pellolle. Alusta oli kuivahko heinäpelto, jossa ei ollut paljoa vanhaa heinää. Peltosarkojen välissä oli ojat. Rondalle tein n. 50 askeleen jäljen ja palkka joka jäljelle sekä loppupalkka. Jälki oli noin puoli tuntia vanha kun lähdimme paalulle. Rondalla oli aivan hirmuinen hätä ja kaame ahöyry päällä. Sansku tarttui liinan päähän jolloin pystyin paremmin ohjaamaan koiraa jäljeltä jäljelle. Noin puolesta välistä alkaen Ronda alkoi työskennellä rauhaisammin eikä enää yrittänyt edetä tuhti neliveto päällä. Kuono pysyi hyvin maassa ja kyllähän se nyt jäljen tunnisti! Jee!! Jatkossa Rondalle tulee tehdä vähintään tuon 50 askeleen/metrin jälkiä ja mieluiten tarvitsisin apuohjaajan roikkumaan hihnan toiseen päähän tai vaihtoehtoisesti kaksi liina, toinen ohjaukseen ja toinen himmaamiseen. Hieno tyttö se on, innokas ainakin!

Lakulle tein noin puolet lyhyemmän jäljen, eli 25 askelta-metriä ja jälki vanhentui suunnilleen saman puolen tunnin ajan. Tämä oli Lakun ensimmäinen askeljälki ja ohjauksessa oli jälleen Sansku apuna liinan toisessa päässä hidastamassa matkan tekoa. Ohjasin Lakua "kilpailevan kuonon" eli käden kanssa ikäänkuin etsien jälkeä maasta. Tavoitteena oli käydä jokainen jälki läpi ja mielestäni pääsimme tavoitteeseen suhteellisen hyvin. Lakun ahneus vain sai loppujäljen jäämään heinikosta loistavan loppupalkan varjoon ja loppu meni kirmatessa ruokakupille. Jälki oli ehkä himpun liian pitkä, mutta ohjaajana onnistuin korjaamaan nenän takaisin töihin melko vaivatta.

Pellon jälkeen siirryimme metsään, jossa toimin vain tarkkailevana innokkaana oppilaana. Laku tai Ronda ei vielä päässeet siis metsäjäljelle. Pitää muorin vähän ottaa oppia eka :).

Päivä oli todella antoisa ja kevätkin pisti parastaan! Metsässä on nyt juuri mielestäni mukavinta, ei ole vielä mielettömästi itiötököitä tai muita öttiäisiä ja silti lämpöä piisaa.