Kevään korvalla oma tahtini tuntuu auringon valon lisääntyessä ja kesäaikaan siirtymisen myötä hidastuvan ja ajatus alkaa tahmomaan kunnolla. Tämä asia vaikuttaa myös helposti treenimotivaatioon ja treeni-intoon. Tähän täsmälääkkeeksi ilmoittauduin SPL:n kansallisten lajien tottisleirille. Leiri on osa kokonaisuutta, eli n. kuukauden päästä järjestetään leirin toinen osa – maasto-osuus.

Leiriltä lähdin hakemaan uusia näkemyksiä ja kokemuksia sekä ihastelemaan rodulle ominaisia piirteitä, vietikkyyttä ja sen kanssa pelaamista. Leirillä oli kaikentasoisia ja –ikäisiä koiria ja ohjaajia. Kouluttajana toimi aina yhtä positiivinen, kannustava ja idearikas Riikka Veikkanen. Ja voi että, kuinka kivaa olikaan.

Itse treeneihin. Hommat aloitettiin lauantaina ja pääsin tekemään ekan virheen. Otin Lakun autosta ilman sen kummempia verryttelyjä/herättelyjä ja Laku olisin sitä mieltä että missäs sitä ollaan ja mitäs sää luulet mun oikeen tekevän täällä? Kentällä hain kontaktia ja kiinnostusta minua kohtaan josta pääsin palkkaamaan. Palkkaus namilla. Eväät seuraavalle treenille oli saattaa koira treenimoodiin jo autolla. Koiran tulisi olla mukavassa tunnetilassa ja innostunut ”pelaamaan” tottista, eli mylly tulisi saada ensin käyntiin ja sitten vasta tullaan sinne huippukivalle tottiskentälle. No näillä ohjeistuksilla kohti toista treeniä.

Toinen erä aloitettiinkin voimakkaammalla tempolla ja päästiin jopa työskentelyn makuun. Apuohjaaja toimi tolppana ja lelulla nostin Lakulle vähän viettiä. Nyt pureuduttiin seuraamiseen ja siihen perusasentoon. Tätä olen tehnyt lähinnä namipalkalla tähän saakka ja leirille tuloni yhtenä motiivina olikin vietin kanssa pelaaminen ja käskyjen/toimintojen haltuunotto korkeammalla viettitasolla. Tein sen huomion, että käskyt tulee tosiaankin ajaa uudelleen Lakulle muistiin vietin noustessa – tämä ilmeni irrotuksessa – siihen siis terävyyttä. Loppuun otin vauhdikkaan luoksetulon josta palkka lelulla ja koiran ollessa hyvässä vireessä lopetettiin treeni. Jälleen yksi hyvä havainto – kun koiran kutsuu kovalla vauhdilla luokse, on palkkauksen tapahduttava siten että lelun heittää eteenpäin/antaa koiran varastaa. Mikäli lelusta pitää kiinni ja koira tulee kovalla vauhdilla leluun kiinni, eikä lelu irtoakaan mukaan, on koiran niskat todella lujilla! Pahimmassa tapauksessa koira voi loukkaantua pysyvästi.

Toisena päivänä viettiä lähdettiin hakemaan jo autolta tullessa huomattavasti enemmän. Apuohjaajaan avulla hetsasin Lakua patukalla. Laku sai voittaa patukan itselleen, pieni leikki ja leikin jälkeen kiinnitettiin huomiota patukan irrottamiseen ja rauhan rakentamiseen – johon pureuduttiin jo lauantainakin. Koiran tulee tuntea olonsa mahdollisimman rauhalliseksi ja turvalliseksi ohjaajan lähellä sekä ollessa fyysisessä kosketuksessa ohjaajan kanssa. Tätä rauhaa rakentaessa Lakun ote lelusta herpaantui ja lelu tippui itsestään suusta. Katselukokemusten perusteella Lakulle tulee alkaa rakentaa viettiä lelua kohtaan siten, että lelu on ja pysyy suussa vaikka sitä hieman vaikka tönisikin pois suusta. Ja irrotuksen on tapahduttava käskystä, jolloin suu aukeaa välittömästi ja lelu tippuu suusta. Sitten aloimme vääntää perusasentoa sekä seuraamaan lähtemistä. Kouluttaja kiinnitti huomiota Lakun sijaintiin sivulla sekä pään asentoon ja katsekontaktiin. Kun kaikki tämä oli kohdallaan, oli ensimmäisen askeleen vuoro. Pitkän ja sitkeän työstämisen, useiden virheiden jälkeen, saatiin se eka askel otettua ja lelulla palkka. Jospa joku päivä sen tajuaisi, tuon seuraamisen jalon taidon salaisuuden  J  

Viimeisenä harjoituksena aloin rakentamaan Lakulle noutoa ja suhdetta noutokapulaan. Tämä nouto on ollut itselleni todella suuri mörkö ja oli jotenkin niin turvaisaa aloittaa/ottaa alkupaineet pois yhdessä osaavan kouluttajan kanssa. Alkuun kapulaa kohti luotiin pientä saalista heittelemällä kapulaa siten, että Laku ei alkuun saanut kapulaa – vapautus kapulalle ja pieni leikki kapulan kanssa. Eli ensiksi otettiin ihan vaan suutuntumaa kapulaan ja tehtiin siitä kiva ja kiinnostava kapistus. tämän alun jälkeen kapulan pitoon tulee rakentaa aikaa ja rauhaa.

Ai että! niin paljon tehtävää ja miten kivaa tehtävää!! Ei meinaa edes oikein osata päättää, etät mistä sitä jatkaa kotosalla.

Illalla tosin huomasin pelaavani kapulan kanssa ;) eli eikun vaan etiäpäin! Kiitokset Riikalle ja ryhmän muille ohjaajille mielenkiintoisesta viikonlopusta!